jee tää toimii taas!

Ja mä en... Uskon, että paino huitelee yli 75.5 kg:n paikkeilla, mutta en voi olla varma, koska oon ollu mökillä eikä siellä oo vaakaa. En oo liikkunut yhtään, syönyt vieläkin kuin se kuuluisa hevonen ja oon nukkunut jaa maannut trampoliinilla vaan. Toisaalta, oon ollut tosi stressaantunu koulusta ja varsinkin koeviikosta lähiaikoina. Lauantaina ennen niitä valmistujaisia hiuksia laittaessa sain ihan järkyttävän itkukohtauksen, itkin ainakin tunnin, ja kaikki oli ihan huonosti, vaikkei ollutkaan oikeesti. Ja silti uskoin siihen, että näytän kuin olisin tullut suoraan suihkusta, oon lihonut yhtäkkiä ainakin viisi kiloa, kaikki huutaa mulle siellä juhlissa etc. Ei ollut mitenkään ihanin fiilis. Se meni kyllä ohi, mutta tajusin siinä, että tälläsen täytyy loppua. Joten mun on täytynyt antaa itselle aikaa levätä, vaikka se sitten tarkoittais menetettyjen kilojen takaisin saamista.

Mutta, kaikella aikansa, ja laihduttamisen aika on tullut taas. Huomenna oikeasti ryhdistäydyn. Käyn lenkillä, syön terveellisesti ja käyn vaa'alla. Mulla oli eilen viimeinen koe, eli loma alkoi (perjantaina on vielä kevätjuhla), joten pitäis olla aikaakin nyt, ennen kuin työt alkaa. Huomenna meen kaverin mökille, mutta aion syödä terveellisesti ja sopivasti, ei yhtään liikaa. Mun on pakko. Ihan oman terveyden takia.

VOI BLOGGER!

En tiiä, onko muilla ollut tällä viikolla bloggerin kanssa ongelmaa, mutta mä en oo pystynyt kirjautumaan ulos. Siinä ei sinänsä olis mitään ongelmaa, mutta mulla sattuu oleen kaks tunnusta (tää anonyymi ja sitten sellanen ei-anonyymi), ja olin sillä toisella kirjautuneena. Joten en oo päässy lukemaan muiden blogeja tai kirjottamaan tänne. Nyt testasin toista selainta, ja tällä pääsin tänne, joten ei oo enää niin väliäkään, jos en pysty kirjautuun ulos.

Tää viikko on aivan pyllystä. Mulla on ollu koeviikko, en jaksa tehdä yhtään mitään ja syön kuin hullu. Jostain syystä paino oli tänään aamulla 74.6 kg. En oo kyllä varma meidän vaa'an luotettavuudesta, koska se anto ensin lukeman 73.4, joka ei voinu millään olla totta. Toisella ja kolmannella kerralla luku oi 74.6... Oon tietysti tosi ilonen, että paino on laskenu, mutta myös vähän hämmentynyt, koska oon oikeesti syönyt ihan mitä sattuu ja ihan miten sattuu. Oon käynyt kaks kertaa subissa, kerran panchossa ja kerran mäkissä. Lisäks oon syöny kotona jäätelöö ja kaikkee. Enkä oo urheillutkaan, kerran vaan pyöräilly 4 km, muuten mennyt bussilla joka paikkaan. Tällä viikolla on menny rahaa ihan älyttömästi, varmaan 30 euroo ruokaan ja 10 busseihin. Ihan älytöntä. Tiedän kuitenkin, että palaan ruotuun kunhan koeviikko loppuu, se vaan imee kaikki voimat musta, mutta en halua liikaa stressata.

Huomenna mennään serkun valmistujaisiin, toivon, että mun mekko mahtuu. Olo on niin turvonnut ja lihava, etten oo lainkaan varma. Siellä tulee oleen vaikka mitä herkkuja, mun ja serkun herkuttelutottumukset on aika lailla samat (siis mistä tykätään, ei määrät ja muut), joten kaikkee mitä siellä tarjotaan, voisin syödä vaikka kuinka ja paljon.

29.

Punnituksen tulos: 74.8 kg eli tavotteeseeni pääsin, just ja just :) Meijän vaaka näyttää tosiaan kahensadan gramman tarkkuudella, niin 74,8 on ensimmäinen 74:lla alkava luku mikä siitä voi tulla. Ens viikon tavote on alle 74.6 kg.

28.

Oliskin tällänen vyötärö :D no ei ihan..

No hupsista, en kirjottanutkaan eilen. Syykin löytyy, meni suunnitelmat ihan uusiks, eikä jäänyt juuri ylimäärästä aikaa. Päivällä mulla oli kaikenlaista hommaa ja illalla mentiin pienellä porukalla yhelle laavulle istuun ja syömään. Tuli syötyä ehkä hiukan liikaa, mutta juuri muuta huonoa kuin ehkä kymmenen dominokeksiä (oikeesti, miten ne voi muka olla niin hyviä?!), vaan hedelmiä ja sellasta.

Vähän motivaatiota :)

Perjantain  virallisen punnituksen tulos oli 75.0 kg, eli alaspäin mennään :) Eikä syömiset vaikuttanut ainakaan vielä nousevasti, koska tänään aamupaino oli 74.8 kg (miksei se voinut olla se virallinen? ;)). Tänäänkin tuli syötyä liikaa, koska käytiin tyttöjen kanssa Pancho Villassa ja söin kanahampurilaisen, mutta luulen, että kalorit menee suurinpiirtein tasan (kiloklubin suosituksiin nähden siis), koska kävin tunnin kävelyllä mikä sisälsi portaita ja mäkiä ja 20 minuutin lenkillä, jossa juoksin 14 min putkeen.

Oon aina välillä mittaillu ympärysmittoja, mutta vielä ei oo mitään suuria muutoksia tullut (mittasin ekan kerran 28.4.). Muita lukuja en muista kunnolla, mutta vyötäröltä oli lähtenyt alle kuukaudessa -7.5 cm! Muista ei ollutkaan niin radikaalisti lähtenyt, mutta ei ainakaan mihinkään oo tullut lisää :)

I did it!

Mulla ei tosiaan pitäis olla yhtään aikaa olla koneella enää tänään, mutta yks asia on pakko vielä jakaa teijän kanssa. Nimittäin juoksin just ensin 8 minuuttia, kävelin kaks ja juoksin 7. Ja mä pystyin siihen, ihan oikeesti (pysähdyin kyllä kerran ottamaan kengästä kiven pois, mutta kuitenkin). Ei varmastikaan suoritus eikä mikään monellekaan, mutta mä juoksin vielä kaheksan viikkoo sitten just ja just kaksi minuuttia, nyt juoksin pienen tauon avulla viistoista. Viime sunnuntaina juoksin 12... Mä ehkä pystynkin vielä joskus juoksemaan puoli tuntia, sitten tunnin ja ehkä joskus maratonin jos haluan. Niin hienoo!

Sitten äkkiä vielä toiseen asiaan. Otan nyt ainakin jokskin aikaa käyttöön kaks virallista punnituspäivää, perjantain tiistain lisäks. Huomenna siis virallinen paino taas :) Nyt käyn äkkiä vaihtamassa vaatteet ja sitten  i'm off to horse riding! Huomisiin siis!

bikiniasiaa

Googlailin vähän erilaisia bikinikroppia:

1. Tila, jossa koen olevani nyt. Mulla on kyllä tosta vielä isommat (ja rumemmat) rinnat ja laihemmat sääret. Mutta muuten tää.

2. Kroppa, jonka haluaisin omistaa kesän loppuun mennessä (ja mieluummin jo aikasemmin)

Ja tässä vielä pari kuvaa, joissa on molemmissa tosi kivat kropat, ei ehkä sellanen kroppa, josta aina oon unelmoinu, mutta sellanen, joka olis ihan mahdollinen :)

                         

25.

Tänään virallisen punnituspäivän saldo 75.4 kg. Harmi, se kävi viime viikolla jo tasan 75 asti kerran.. Ens viikolle asetan tavotteen, alle 75 kiloa.. Pakko onnistua. Äiti toi äsken kaupasta jäätelöä, ja kysy että otanko, mutta oli itsekuria kieltäytyä :-) hyvä minä

Olin eilen vatsapepussa, ja se oli ihan hyvä, vaikka siellä oli sijainen. Mulla on kyllä ainoostaan etureidet tosi kipeenä, mutta pääasia, että jossain tuntuu. En oikeen jaksa kirjottaa nyt, jatkan telkkarin kattomista ja kohta meen lenkille ja illemmalla pelaan ehkä lentistä.

IHANAA LEIJONAT IHANAA!!!!

Hyvä leijonat, hyvä Suomi, hyvä me!! Että oli eilen hienoo katella peliä, oli mahtava porukka ja mahtava peli. En oo ikinä kokenu olevani suurempi jääkiekkofani, mutta kyllä eilen äänensä ihan kivasti käheeks sai :D

Ehkä osin eilisten ottelusyömisten takia, mutta ennen kaikkea erittäin huonosti menneen viikon takia tänään aamupaino oli 75.6 kg, eli nousua 400 g... Damn it! Ilmeisesti tarvin aina pari huonoo viikkoo alle, että tsemppaan kunnolla, ja sitten laihdun jonkun kilon, että voin lihoo siitä puolet takasin!! Luulin äsken vaa'alla, että tänään olis ollu virallinen punnituspäivä, mutta ei onneks ookaan, eli huomenna sit nähään. Vois turvautua perinteiseen syömättömyyteen, mut ei siitä olis oikeesti hyötyä ja söin jo kunnon aamupalan. Tänään meen vatsa-peppujumppaan johon en olis muuten ollut menossa.

Tänään on tarkotus siis vielä mennä pyörällä kouluun, olla siellä pari tuntia, mennä kirjastoon, ostaa kaupasta pari omenaa ja varmaan tonnikalaa, mennä jumppaan ja tulla sit heti sieltä kotiin, eikä syödä kotona mitään raskasta enää. Toivottavasti meillä ei grillata, se on mun tänhetkinen suurin heikkous, vaikka suklaakakut tuleekin hyvin toisena perässä.

Hyvää päivänjatkoo kaikille ihanille!!

23

Taas jälleen pikapostaus, kun oon jo menossa kohta nukkumaan. Tänään koulussa ja iltapäivällä tuntui, että olisin laihtunut jo monta kiloa ja että kaikki varmasti huomaa sen. Mutta eihän todellisuus sitä oo, mutta oli se kiva tunne. Sitten sovitin viime keväällä ostettua juhlamekkoa, jonka ajattelin olevan vähän löysä, mutta se olikin kireempi kuin viime vuonna :( Laitan sen kuitenkin päälle kahen ja puolen viikon päästä serkun valmistujaisiin, koska ei se niiiin kireä oo.

Oon myös ihan varma siitä, etten kesälomaan mennessä paina 72 kg. Harmittaa, mutta ei sille mitään voi :(

22.

Tänään on tiistai ja se meinaa punnituspäivää. Käyn kyllä nykyään lähes joka aamu vaa'alla, mutta ainoo lukema, jonka lasken viralliseks, on tiistain. Tänään paino oli 75.2 kg, eli pudotusta viime viikosta -1.2! Oon todella ilonen siitä, että nyt lähti paino ekaa kertaa kunnolla laskuun! Voi siis olla mahdollista, että tosiaan painaisin kesän alussa sen 72 kiloa, mutta mitään paineita en halua asiasta ottaa.

Tänään mun tarkotus olis tehdä matikkaa sen verran, että saisin muun ryhmän kiinni. Sen lisäks aion käydä lenkillä, ja jos ehdin/jaksan, meen zumbaan tai kavereitten kanssa pelaan lentistä. Nyt kuitenkin pelaan hetken ajan Bloons Tower Defensee, oon siihen ihan liian koukussa!

Koskenlaskua

Okei, en ihan tälläsissä koskissa laskenu ;)

Kuten joku otsikosta saattaakin jo arvata, olin tänään melomassa ja laskemassa koskea Helvetinjärven kansallispuistossa. Seura oli pääpuolin miespainotteista, mutta oli siellä yksi toinen tyttö mun kanssa melomassa. Me mentiin kahestaan inkkarikanootilla. Kumpikaan meistä ei oo mikään mestari melomisessa, mullakin vasta toinen kerta koskenlaskua, mutta hengissä selvittiin. Eikä kaaduttu edes pahimmassa Karhunkoskessa, toisin kuin ilmeisesti lähes kaikki muut. Oli tosi kiva päivä ja varmasti kului paljon kaloreita tuon vähintään neljän tunnin melomisen aikana.

Melonnan jälkeen päätettiin vielä mennä jokeen uimaan, oli tosi virkistävää ja kivaa. Ja mikä parasta, en tuntenu olooni kiusalliseks, vaikka kaikilla muilla oli enemmän tai vähemmän hyvä kroppa. Toisaalta mulla oli päällä legginsit ja toppi, joten se on vähän eri asia kuin olla rannalla bikineissä. Mutta silti.

Asiasta meloniin. Kuulin tänään, että yhdellä mun parhaista kavereista on luultavasti masennus. Tai siis sitä ei oo diagnosoitu vielä, mutta merkit viittaa siihen, ja hänen äitinsä on psykiatri, joten mikään hepponen arvaus se ei oo. Tuntuu tosi oudolta ja huolestuttavalta. Meillä on neljän tytön porukka, jossa kaikki tunnetaan toisemme tosi hyvin ja ollaan tosi hyviä kavereita. Tästä porukasta nyt siis yhellä on ehkä masennus, toinen oli/on sairastumassa syömishäiriöön ja kolmannella on maailman huonoin itsetunto, josta siitäkin tulee ongelmia melko usein. Sitten on vielä mä, jolla ei oikeestaan oo muuta ongelmaa, kun tää ylipaino, joka ei tosiaan oo ongelmista vakavin. En oo halunnu puhua siitä kavereille (tosin yks noista tietää sen, tai siis että laihdutan), kun tiiän, että niillä on ihan tarpeeks mietittävää ilman sitäkin.

Että sellasta.

Kuvia taas

Nyt on aika tarkalleen kulunut kuukausi siitä, kun viimeks otin kuvat, joten nyt oli aika ottaa uudet. Edelliset kuvat täällä. Vaikka painossa on eroo vaan -1.2 kg (aamupaino tänään 75.4 kg, jes!!) niin ainakin ite huomaan jotain eroa näiden välillä. Peppu on selvästi pienentynyt ja vyötärökin näkyy pikkasen paremmin. Oon kyllä joissain housuissa ton pepun pienentymisen jo huomannutkin. Tällänen muutos motivoi jatkamaan laihdutusta ehdottomasti. Haaveilenkin jo, että kesään mennessä pystyn käyttämään hameita ilman, että reidet hankaa yhteen. En tiiä, että kuinka mahdollista se todellisuudessa on, mutta aina saa toivoa. Otin kuvan myös yhdistä aivan liian pienistä shortseista, mutta ilmeisesti poistin sen vahingossa. No, joka tapauksessa, yritän mahtua niihin shortseihin ennen kesäloman loppua.

Päätin, etten ala sille dietille, jonka edellisessä postauksessa esittelin. Tajusin varsinkin kommenttejen jälkeen, ettei siitä mitään hyvää seuraisi kuitenkaan. Repsahdukset olisivat varmasti paljon suurempia ja olisin koko ajan nälkänen ja kiukkunen. Mieluummin hitaampi painonpudotus hyvällä ololla :)

19.

Mulla on ihan kamalan turvonnut, lihava ja voimaton olo. Syytän eilen alkaneita menkkoja, jotka on ihan kummalliset, ihan erilaiset kun yleensä. Eilen oli aamupäivästä ihan järkyttävän kipee maha, paljon kipeempi kun yleensä, mutta se meni kuitenkin ohi pelkällä buranalla. Oon siitä asti syöny buranaa sitten tasasin väliajoin, ettei kipu yllättäis taas. Mutta kovan kivun vastineeks onkin paljon niukempi vuoto, ehkä ihan kiva näin päin.

Nukuin tänään yli tunnin verran liian pitkään, jonka seurauksena myöhästyin koulusta. Jouduin menemään skootterilla, että edes olis jonkunlainen zäänssi ehtiä. En myöskään luonnollisesti ehtinyt katsomaan aamupainoa, joka on ärsyttävää. Toisaalta tiiän, että se on vähän koholla menkkojen takia, niin ei tarvinnut itseensä sillä masentaa.

Kohta meen pyörällä tallille, mutta sitä ennen olis tarkotus vielä käydä lenkillä. Taas aika tuntuu loppuvan kesken, en ehdi tekemään läksyjä ennen tallille menoa ja illalla on pakko vielä siivota. Tänään on kuitenkin pakko tehdä läksyjä jossain vaiheessa, niin yöunet kärsii taas.

Ajattelin ens viikon alusta yrittää tällästä skinny girl diet juttua ainakin jotenkin, saa nähdä miten onnistuu. Siinä siis saa syödä "oikeeta" ruokaa ton tietyn kalorimäärän verran ja hedelmiä (joista ite luultavasti karsin ainakin banaanin) lisäks. Ajajttelin myös, että juomia ei lasketa siihen mukaan, jos ne on light-versioita tai kahvia tai teetä maitotilkalla.

Onko kukaan koittanu tällästä dieettiä ja miten se onnistu?

Motivaationlähde

Tän päivän osuudelta oon jo päässyt yli siitä, etten sitä stipendiä saanut. Huomenna on kuitenkin vielä ihan eri juttu, kun täytyy se kertoo kaikille niille, kenelle haastattelusta kerroin. Onneks ulkomaat ei tuolta mihinkään katoa, ja tässä nyt on hyvin aikaa vaikka sitten laihtua tai mitä tahansa lukion aikana. Katsotaan sitten jos vaikka yliopistoon lähtis jonnekkin täältä pois.

Syksyllä ulkomaille muuttaminen olis varmasti ollut tosi hyvä motivaationlähde, mutta kun sitä mahdollisuutta nyt ei oo, niin motivaatio täytyy löytää muualta. Yks hyvä keino tietysti on katsoa peiliin tai käydä vaa'alla, mutta mulla on sen verran hyvä itsetunto nykyään ja oon sinut itseni kanssa, niin ettei se välttämättä motivoi mennä lenkille. Varsinkin kun osaa katsoa itseensä peilistä oikeesta kulmasta ja painoonkin keksii aina mitä mielenkiintosimpia tekosyitä.

Yks parhaimmista tsemppareista mulla on mun serkku. Hän on mua kaks vuotta vanhempi, ja ihan pienestä asti ollut mun esikuva. Me ollaan täsmälleen saman pituisia ja meillä on samankokonen jalka. Tällä logiikalla meillä voisi myös aika lailla samanmalliset kropat, mutta kun eroa painossa on yli 15 kiloa, niin kropissakin eroja löytyy. Niitä en ala luettelemaan, mutta jokainen pystyy kuvittelemaan tilanteen 59 kg ja 76 kg välillä.

Jos oon vaikka pyöräilemässä tai muuten urheilen, ja tulee hetki, jolloin tekee mieli luovuttaa, ajattelen yleensä, että serkku vai äiti, serkku vai äiti, ja se auttaa jaksamaan. Mun äitini on myös ylipainoinen, oikeastaan kaikki mun perheessä on. Äiti on vähän väliä laihdutuskuurilla, mulla ei oo mitään hajua sen painosta, mutta painoindex on taatusti yli 30. Tästä tekstistä saa ehkä sen käsityksen, etten arvostaisi äitiä, mutta oikeasti hän on äärimmäisen rakas ja tärkeä mulle, ainoa asia jota en pysty arvostamaan, on huonot elämäntavat ja niiden siirtäminen lapsilleen. Iskäkin on ylipainoinen, tosin ei läheskään yhtä paljon kuin ennen, koska hän joutui/pääsi mahalaukun ohitusleikkaukseen. On ollu hienoa katsoa, kuinka todella lihavasta miehestä on "kuoriutunut" vain hiukan pyöreä (ainakin omasta mielestäni, painoja/BMI:tä en tiiä) mies. Kotoa saamani malli on siis melkoisen huono, mutta en halua enkä voi syyllistää kotioloja omasta lihavuudestani. Itsehän olen ruuan suuhuni työntänyt viimeisten viidentoista vuoden ajan.

Serkun kroppaa siis ainakin jollain tasolla tavoittelen, ja vaikka se ei olisikaan mahdollista, niin se motivoi silloin kun muuta motivaatiota ei ole. En oo saanut tätä motivaatiota vielä ruokapuolelle, mutta sitäkin yritetään. Lisää motivaationlähteitä on etsinnässä, niistä ilmoittelen sitten kun löydän!

hengissä ollaan

Hesan reissu meni ihan mukavasti. Tänään saatiin haastattelun tulokset, eikä mua onnistanu. Haastattelusta valitut siis pääsevät opiskelemaan lukion ulkomaille. Totta kai harmittaa, ja paljonkin, mutta kuitenkin ihan helpotus sinänsä kun oon vielä niin nuori enkä ois varmaan pystyny oleen kavereista erossa niin kauaa. Tai ainakin niin lohdutan itseeni. Itkeny en oo vielä, enkä toivottavasti itkekään. Puolikkaan munkin söin lohtusyömiseks mutta kohta meen lenkille.

Aamupaino oli 76.4 kg. Jee, kuukaudessa pudotusta -200g! Todella äärimmäisen mahtavaa... No ei voi mitään, siitä on helppo parantaa. Syömällä munkkeja ja muuta tietenkin... Oliskin saanu stipendin niin se, että olis muuttanu ulkomaille olis varmasti motivoinu. No, nyt kun niin ei oo, niin täytyy repiä motivaatio jostain muualta.