Haluaisin takaisin ne päivät tammi-helmikuussa, kun söin terveellisesti ja järkevästi ja paino tippui kilon viikossa.

En taaskaan tiedä paljon painan, veikkaan että yli 80 kumminkin. Olen kyllä käynyt melkein joka viikko kolmesti jumpassa, mutta ei se pelkästään auta, vaan pitäisi laihtuakin.
Ärsyttää, kun tunnen olevani niin epäonnistuja. Olin seitsemissä ylioppilasjuhlissa lauantaina, ja söin enemmän kuin tavallinen ihminen viikossa.

En onnistu laihtumaan, en millään. Täytyisi aloittaa kunnon herkkulakko, sellainen, joka oikeasti pitää. Mutta en halua, en, koska kaikki herkut on liian hyviä. Niin hyviä, että silloin kun tekee niitä mieli, haluan oikeasti ennemmin syödä kuin olla joskus kaunis.
Tänään olen ahminut, ensimmäistä kertaa kunnolla pitkään aikaan. En edes jaksa ajatella mitä kaikkea olen syönyt, mutta liikaa joka tapauksessa.

Toisaalta haluaisin laihduttaa oikein epäterveellisesti, että paino putoaisi nopeasti. Mutta en osaisi kuitenkaan, ja se johtaisi vaan lihoamiseen.
Perjantaina lähden yhdelle leirille. En ota mitään herkkuja tai limsoja mukaan, ja en syö herkkuja siellä. Saatan jopa laihtua niin, koska vaikka söisin kaikilla ruuilla, liikun ylipäänsä enemmän kuin yleensä. Paitsi etten ehdi yhteenkään jumppaan ja se ahdistaa.

Sekin ahdistaa, että en käynyt tänään jumpassa, koska en ehtinyt (no olisin ehtinyt jos olisin ollut tehokas), enkä ehdi ehkä huomennakaan.
Otan kuvat huomenna tai ylihuomenna.

Kiitos ja anteeksi ja hyvää yötä.